Elokuun kahdeksas

Heräsin pienen päänsäryn kanssa P:n vierestä. Yö oli venynyt aika pitkäksi juhlien jo etukäteen tänään vihittävää kaveripariskuntaa. Parikymmenpäinen joukko sai tuhottua ihan kiitettävän määrän Tallinnan tuliaisia, ja keskustelut poukkoilivat Suomen ydinvoimapolitiikasta pelastushelikoptereiden tarpeellisuuteen. Todistimme, että kahden hengen hotellihuoneen minisaunaan saa ihan helposti mahdutettua seitsemän-kahdeksan ihmistä pienellä tetriksen harjoittamisella. Ja naurulla.

Pitkästä aikaa tuntui kovin onnelliselta ja - no - vapaalta. Mä olen Suomessa, mä olen P:n kanssa, ja heti koneen laskeutumisesta lähtien oon saanut huomata, että mullahan on täällä ystäviä. Haluan vielä kirjoittaa tästä enemmän, mutta myöhemmin. Nyt mä menen suihkuun, laitan hiukseni kauniisti ja puen mekon päälleni. Nappaan P:n viereeni, kävelen korkeilla koroillani juhlapaikalle ja yritän pidätellä kyyneliä. Ei ole montaa asiaa yhtä kaunista kuin rakkaus.