And this isn't London

Voi jeesus, mun tosiaan ei olisi pitänyt toivoa mitään ennenaikaista ihmettä tämän taudin suhteen.

Eilinen päivä meni aika nätisti, mutta illalla alkoi olla niin huono olo, etten päässyt sängystä ylös. Hitto ja kun kaikista mahdollisista sairauksista just VATSAKIPU on jotain mitä mä en siedä ollenkaan. Alennun ihan pikkulapsen tasolle, kun vatsaa alkaa pikkusenkaan vääntää. Ja nyt ei tietenkään edes puhuttu mistään pikkunipistyksistä vaan pöntönhalaus-meiningistä...

Mietin jo sitäkin, että voiko tämä olla ihan vaan psykologista oirehtimista? Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun mulla iskee vatsakrampit just kun tulen Portugaliin. 

Ettei menis pelkäksi marinaksi, niin saatiin me kyllä hoidettua muutamat tärkeät asiatkin eilen. Laitoin muutamia sähköposteja asunnon välittäjille, ja hankin myös puhelinliittymän tänne! Hahaaha, ihan säälittävää miten paljon nautin vaan siitä tosiasiasta, että mut saa nyt kiinni portugalilaisesta numerosta. Hope soon myös portugalilaisesta osoitteesta! 

Tuon lisäksi tällä hetkellä fiilistä nostaa eilen updatettu NOS Alive -festarin lineup. Kiitoosss, Flume oli aika jees lisä! Huh huuh tuosta perjantaista onkin tulossa kova, Muse(!) ja Metronomy(!!) ja Young Fathers ja the Wombats ja ja... Joo en kyllä malttais oottaa! 

Happy

Suurin piirtein näissä tunnelmissa menin koko eilisen aamun. Levein hymy vähään aikaan. Koneessa huono olo alkoi uitenkin nousta uudelleen - ekaks syytin vain väsymystä ja vatsataudin jälkimaininkeja, mutta illalla olo paheni entisestään. Toivottavasti tää nyt menisi kohta ohi!

Tänään on tarkoitus alkaa järjestelmään kaikkia mahdollisia asioita, mitä vaihto-opiskelu tuo mukanaan, mutta joita ei voinut (tai viitsinyt, köh köh) hoitaa Suomesta käsin. Puhelinliittymä,  appointment yliopiston koordinaattorin kanssa, asunto, mitä näitä nyt on...

Ainakin muutaman ensimmäisen päivän vietän kuitenkin appivanhempien vieraanvaraisessa hostellissa. P:lle kitisin jo vähän etukäteenkin, että olis kyllä kiva muuttaa asap omaan asuntoon, mutta salaa oon tyytyväinen, että saan ainakin pari päivää ihanassa, tutussa Lissabonissa. Huuuh mä niin rakastan tätä kaupunkia.

Kipeänä Orimattilassa

Lauantaina sanoin perheelle, kavereille ja Kokkolalle heipat, hyppäsin neljän laukun kanssa junaan (puolustuksena totean, etten kyllä raahannut siinä vain omia tavaroita), ja muutaman vaihtoyhteyden kautta pääsin Lahteen. Mun on tarkoitus viettää muutama päivä Orimattilassa, ennen lentoa Lissaboniin. Eilen onnistuin kuitenkin nappaamaan jonkun ihanan viruksen itteeni, ja viime yö menikin vessanpönttöä halatessa. I <3 oksennustauti. Nooot...

Pari päivää ehdin kuitenkin tehdä kunnolla töitä kirveen varressa ja sirkkelin ääressä. Tämä taudin aiheuttama väsymys ja voimattomuus on ihan perseestä, en oo oikeasti tottunut olemaan näin avuton. Joka lihasta koskee ja tuskanhiki on päällä koko ajan, ottaisin kuumeeseen buranaa, mutta voi olla parempi hikoilla se vaan pois. Huomenna pitäisi kuitenkin selviytyä viisi tuntia lentokoneessa! 

Cold

AAMUPALA SWEETIE 

Tänään on ihan pirun kylmä päivä.

Sellanen, ettei paljo tekis mieli pistää nenänpäätäänkään ovenraosta ulos.

Mäkin olin päivän aika tukevasti sisätiloissa, mutta menossa kyllä koko ajan.

Kampaajasisko otti mut työvuoron ekaksi asiakkaaksi, ja hiukset sai taas vaihteeksi ihan kivan, hopeisemman sävyn.

Tukka on yhtä kylmä kuin tää talvi, ainakin kukaan ei tuu epäilemään mistä maailmankolkasta oon Portugaliin eksynyt, hah.

Taisin myös hiukan eksyä vaatekauppoihin, huups...

Ihan uskomatonta, mä päätin jo aikoja sitten etten todellakaan oo ostamassa mitään tavaraa nyt kun oon kerran lähdössä vaihtoon. Oli kova työ myydä vanhoja kirppiksellä, ja kivempihan se on lähteä kevyen matkalaukun kanssa reissuun. Enkä mä mitään tarvitsekaan jne jne.

Ja - luonnollisesti - kun jotain kieltää niin kahta kauheampi himo iskee. En ole ikinä ollut mikään hirveä materialisti, mutta siis tsiisus tätä himoa nyt. Joo moro vaan, tän päivän jälkeen taitaa taas olla se tilanne, etten pystykään ylpeänä kertoa mun koko vaatekaapin mahtuvan matkalaukulliseen. Mä kun olin jo NIIN toivonut ettei mun huomenna tarvisi ähkiä pakkaamisen kanssa, olisin vaan reilusti tyhjentänyt hyllyt siihen yhteen laukkuun.

Kävin myös salilla, oon ihan lapsellisen tyytyväinen siihen, miten ahkerasti oon vinguttanut tätä kahden viikon salikorttia nyt Kokkolassa. Mielialakin on kyllä sen mukainen, mulla on joka päivä ihan hiton hyvä olla. Päätin jo aikoja sitten, että ensimmäinen asia, jonka Aveirossa tutkin, on liikuntamahdollisuudet. Onneksi se kaupunki on (kuulemma) niin lättänä, ettei juoksemisenkaan luulisi olevan mahdotonta. Hahahaa ois kyllä ihan parasta!

Morotin myös kaveria kahvin merkeissä, Kokkolaan oli avattu joku uusi kahvila, joka oli kyllä ihan uskomattoman nätti ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. En voi sanoa kuin TERVETULOA, Kokkolassa ei todellakaan ole ollut liikaa kahvilatarjontaa. Plus kolmen euron latte, kysynpä vaan et mistä saa Helsingissä laten kolmella eurolla, häh?? Tuplaespresso oli saman verran, mut en ottanut sillä jo ALLE VIIKON PÄÄSTÄ pääsen juomaan niitä niin paljon kuin huvittaa :-))

Siinä vaiheessa kello oli yli kahdeksasta ja olin syöny viimeksi aamupalan. Pumpin väsyttämät pakarat alkoi vaatia aika kiivaastikin energiaa, mut hei pitihän mun päästä tekemään päivän tunaroinnit <3

-20°c pakkasta oli jo sen kahvittelun aikana hyydyttänyt auton parkkiin. Ei muuta kuin soitto dadille ja piuhoja akkuun. Isä ei ees suuttunut, mutta mulla on sellanen olo, et tän talven autotunaroinnit sais kyllä jo olla tässä. 

Nim. kerran jo lumivalliin juuttunut. 

(Isi ja äiti ei sitten lukeneet tuota)

                                                                                     <3

Me dislikey

Ensi kevään mä vietän vaihdossa.

Tämä fakta ei ilmeisesti ollut vieläkään realisoitunut mun päässä, sillä vasta tänään tajusin et munhan pitäis vissiin hankkia matkavakuutus. 

Googlasin varmaan pari tuntia eri vakuutusyhtiöitä, tein hintalaskureita ja selasin jtn 2005 vuodelta peräisin olevia keskusteluja. Kyrpiintymisaste oli jo aika messevä, varsinkin kun ei niiltä yhtiöiden omilta sivuilta löytynyt valmiita hintoja, vakuutuksia kun ei myönnetä netissä yli 3 kuukauden matkoille. Eikä kaikki yhtiöt myönnä niitä ollenkaan.

Ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen (Tapiola, sillä mulla on sieltä kotivakuutus) meinasin tukehtua järkytykseen. Kolme-vtun-sataa euroa siitä, että voin oleilla seitsemän kuukautta ulkomailla huoletta?? Joo nou tänks, olin jo pohtimassa et kyllähän mun ruumiin voi sinne Portugaliinkin haudata jos satun tapaturmaisesti kuolemaan surffionnettomuudessa. Muistin kans taas, miksi ylipäätään vihaan yritysten vertailua ja ihan kaikkea hintakilpailuttamista. Hyi helvetti, me dislikey oikein olan takaa, eihän tällästä rumbaa tee kukaan täysjärkinen selvinpäin.

Mutta sitten tajusin selata meidän oman koulun vaihtareiden facebook-ryhmää, ja joku fiksuhan siellä oli jo kysynyt, että mistä mahtaa löytyä halvimmat matkavakuutukset vaihdon ajaksi. Thaaanks vaan sinä joku ihana, sun kysymyksen ansiosta mäkin voin nyt lähteä mielenterveyteni säilyttäen ja (vain) 150 euroa köyhempänä länsirannikon aalloille! Että mamma ja pappa, älkää huoliko, mun hain syömään jalkaan saadaan ainakin kymppitonnin korvauskulut.

(Niin ja tämä yhtiöhän oli OP. Ihan sitä varten, jos joku muukin haluaa saada vaihdolleen hyväksynnän ja itselleen suht edukkaan mielenrauhan.)

Tän taskin CHECK merkintä ja salitreeni sai mun huulille niin muikeen hymyn, että voin hyvillä mielillä painua nukkuun. 

PS. myöskin yks tämän päivän pelastaja ja ihan _törkeen_ kova biisi!

One day

Tämän päivän ansioksi voisin listata yhden asian:

Luin kirjaa

Kaksi-kolmetoistavuotiaan Essin päivässä tämä ei olisi ollut mikään uutinen. Esiteininä mä luin helposti neljä kirjaa päivässä (puhuen kuitenkin niistä alle kahdensadan sivun teiniromaaneista. Ja Harry Pottereista. Mutta niitä ei mahtunut kuin yksi päivään.)

Jostain syystä mun lukemisinnostus on aikuistuessa laskenut kuin lehmän häntä (ja sama lienee käynyt nokkelien ja kliseettömien sanontojen varastolle... hyh)

Lieneekö syynä sitten ajanpuute tai tää uudeksi toteamani, tolkuton KESKITTYMISKYVYTTÖMYYS, mutta en ole lukenut kokonaista kirjaa - niin. Pitkään aikaan. Aika heeelvetin pitkään aikaan.

Siksi oon nyt tällä kahden kuukauden(!!!) joululomallani laittanut itelleni yhden tavoitteen. Lue nyt hyvä nainen edes yksi kirja. Ainakaan en voi väittää ettei olisi aikaa.

Joten

kävin tänään kirjastossa.

Ja aika mehevän opuksen nappasinkin.

Tänään on sormet kääntäneet esiin jo 80 sivua. En varmaan valehtele, jos kerron tän olevan post-potter-aikaisen Essin uusi lukemisennätys. 

Eli hyvältä näyttää tähän asti.

Stay tuned, raporttia edistymisestä on tulossa.

  

(niin se keskittymiskyvyttömyys... onneksi meitä prokrastinoinnin mestareita on ajateltu appien suunnittelussa. Muuten saattais pian jäädä portugalintreenit väliin)

Aloittamiseen ei tarvita montaa syytä

Juuri tänään mun päiväni oli paskin ikinä.

Sellainen päivä, jonka ei olisi koskaan edes pitänyt alkaa. Päässä ja sydämessä ja keuhkorakkuloissa vellovan turhautumisen tuntee jo heti herätessään, eikä siitä möykystä pääse eroon vaikka tekisi mitä. Päivän yleisin mieliala on peruspuhdas frustration, ja mun kokemuksen mukaan silloin olisi vain paras keksiä mahdollisimman vittumainen työ to-do-listalta, saada se yliviivattua ja painua nukkumaan. Ja rukoilla, että huomenna olisi hiukan vähemmän turha fiilis.

Voi hyvin arvata, sainko mä näitä yliviivauksia tehtyä.

Nukkumaan on kuitenkin aivan mahdotonta mennä ahdistuneena, ja siksi mä päätin, nyt jo kellon madellessa aamuyön puolelle, että teen yhden asian, joka mua on houkuttanut ja pelottanut jo kauan aikaa.

Siksi mä tässä kirjoitankin. 

En tiedä kuinka monta blogia cyberuniversumista jo löytyy. Koska niitä on monta, niin sekaan varmasti mahtuu vielä yksi lisää. 

Nämä kuvat mä otin tänään, kun tajusin että äiti on talven aikana saanut varaston pöydälle todellisen kevätparatiisin. Sipuleistaan jo pitkinä puskevat narsissit eivät voi kuin piristää. Kunhan kultaiset kestätte vielä tovin. Tammikuussa vasta mennään...