Asioita jotka tekevät onnelliseksi

Viime viikoina mä olen ollut jopa epätavallisen iloinen. Tuntuu muuten hassulta kirjoittaa tuo ylös, sillä eihän siinä nyt pitäisi olla mitään epätavallista. Mutta tiedättehän te sen tunteen, kun herää aamulla suu virneessä edellisestä päivästä, ja vain toivoo että myös tää edessä oleva tulisi olemaan yhtä hyvä. Ja, totta tosiaan, se on. Kun näitä hyviä päiviä kertyy jonoksi asti, mun peruspessimisti suomalainen minäni alkaa melkein epätoivoisesti etsimään jotain vikaa tai virhettä, eihän se nyt vaan voi olla niin et kaikki on näin täydellistä? Mut kyllä se vissiin vaan voi olla. Ja hyvä niin. Äksdee hymiönä on hyvä olla.

Siitäkin huolimatta, että tää onnellisuusjakso on erittäin tiedostettu, ajattelin vaan koota ylös ne kaikista helmeimmät hetket. Ja myös esim koska rakastan listoja.

1) Löysin omasta marketistani RUISLEIPÄÄ(!!1!!11!!!) Ja siis ei sitä "ruis"leiväksi kutsuttua vaaleaa patonkia, jonka koostumus on just sama kuin muissakin vehnähötöissä, ja ruistakin inc-listan mukaan on 6 prosenttia. Tämä täyskokojyväruisleipä löytyi tiukasti vakuumiin pakattuna (mutta täysin säilöntäaineettomana!) sieltä health-osastolta, josta muutenkin nappaan aina kaurahiutaleet mukaani. Kiitos saksalainen leipäteollisuus, ei tämä suomalaista ehtaa ruisleipää korvaa, mutta vaihtohtojen puutteessa kelpaa varsin mainiosti <3

2) KUKAT. Kukat KAIKKIALLA. Ihan sama pitääkö katseen tiukasti maassa vai antaako sen kurottautua taivaalle.

3) Arjen luksusta on tuoreet appelsiinit vuokraisännän omasta puusta

4) Aina ois hyvä muistaa antaa sattumalle mahdollisuus. Viikonloppureissulla Lissabonissa löydettiin Palinan kanssa ihan törkeän makee vaihtoehtoistaidetta tarjoava galleria OSTARIN KELLARISTA. Joskus kantsii lähteä Pull&Bearia pidemmälle. 

5) Aamupala on edelleen mun lempparihetki päivästä, mut varsinkin tää mutteripannukokoelma saa mun sydämen sykkimään. Ja miten satuinkin löytämään näin samanmieliset kämppikset?

6) Onni on varatut lentoliput. Jo nyt voin sanoa että Ryanairilla ja mulla tulee olemaan pitkä ja kiihkeä suhde tän erasmuksen aikana. Rakkautta ensisilmäyksellä ja visa electronin sivalluksella. Sen lisäksi että pääsee reissuun ihan naurettavan halvalla, on kivaa päästä reissuun ihmisten kanssa, jotka arvostaa näitä samoja asioita. Leoa ei ole hirveän vaikea puhua ympäri kun puhutaan matkustamisesta, hahaha. 

7) Kuin söpö miniananas!

still sick or sick again?

Viimeisten viikkojen aikana mun sairastamisesta on jo tullut yleinen vitsi. 

"Hey Essi, how's it going, still sick?" ja "Daaaaamn, are u really sick again? Or just never got rid of the previous one?"

Parasta oli, kun eräs tyyppi tokaisi hetken mietittyään, että edes kolmen viikon tuntemisen jälkeen se ei tiedä miltä mä normaalisti kuulostan.

Mä en ole ikinä ollut hyvä sairastamaan. Oon niitä tyyppejä, jotka ei kestä sitä olotilaa, kun ei pysty tekemään mitään. Mieli tekisi mukaan kaikkeen mahdolliseen, enkä pysty sanomaan ei ehdotuksille. Lisäksi mua ahdistaa, jos en oo produktiivinen ja saa jotain aikaan. Ja, niin... ehkä noista lauseista jo löytyi se selitys, miksi tääkin lenssu on kestänyt yli kolme viikkoa. Pitäisi osata hiljentää, jotta voi mennä lujempaa.

Tän päivän mä oon pysynyt tiukasti sängyn pohjalla. Ainoa aktiviteetti oli, kun nousin ylös keittämään itelleni kattilallisen tomaattikeittoa (johon ujutin ihan hitosti valkosipulia ja chiliä) ja valmistin litroittain sitruuna-inkivääriteetä. Jos näillä mausteilla ei lähde bakteerit kuuseen, nii ei sit millään! 

Jos tästä mitään positiivista haluaa löytää, niin ainakin on ollut aikaa treenata kielitaitoa. Portugalinkielisen matkailulehden lisäksi löysin nimittäin hyvän joukon brasilialaisia youtube-tilejä. Slangisanavaraston kartuttaminen ei oo ikinä huono juttu. A galera, fala sério, eu posso falar português, né?! (People, for real, i can speak portuguese, right?)

Toivottavasti tää täydellinen lusmupäivä kantais hedelmää ja olisin huomenna vähän vähemmän tukkoisella olotilalla liikenteessä. Aamu kuudelta olisi nimittäin jo tarkoitus olla skarppina menossa, sillä meidän ihana erasmusperhe ottaa bussinnokan kohti Lissabonia <3_<3 
Tiedän kyl, että mulle siellä ei tule olemaan mitään uutta nähtävää (varsinkin kun aikatauluun on tungettu lähinnä pakollisia turistinähtävyyksiä), mutta oon aivan varma, että tällä kokoonpanolla viikonlopusta ei voi tulla kuin legendaarinen. Sormet siis ristissä, että huomenna ei tarvi köhiä ja niistellä samassa mittakaavaassa kuin tänään. Ja no, vaikka pitäisikin, niin hauskaa mulla on silti aina ^-^

the weekend

plan for a weekend

surf, party, chill out
and repeat

Aamulla rannalle, rannalta juhliin, juhlista jatkoille, jatkoilta rannalle. Ja uusitaan koko viikonlopun läpi. 
Voi erasmus, voi Portugali. 

(sitä en ihmettele, ettei keskimmäisestä osuudesta ole julkaisukelpoista materiaalia)

Jo maaliskuu

Kun mä aloitin kirjoittamaan tätä blogia, olin päättänyt jo etukäteen, ettei tästä tuu mikään vaihtariblogi. Sellainen, johon kirjoitetaan vain vaihto-opiskelukuulumisista, päivitetään aluksi tiuhaan (kun tapahtuu niin paljon uutta ja jännää) ja sen jälkeen ehkä kerran kuukaudessa (kun tapahtuu entistäkin enemmän uutta ja jännää, mutta motivaatio ja aika niistä raportoimiseen alkaa olla tiukilla).

Totuus kuitenkin on, että mä olen vaihdossa, ja hitto vie niin paljon kuin haluaisinkin kirjoittaa jostain muusta kuin Erasmus partyista ja yliopisto-ongelmista, niin eihän tää elämä täällä kyllä oikeen mitään muuta ole. Ja juu, for real, enhän mä ehdi kirjoittaa edes niistä. 

Joten, kun multa kysytään, mitä oon tehnyt näiden kolmen Aveiro-viikon aikana, mä en tiedä mitä vastata. En mitään, ja ihan hirveästi kaikkea. Viimeiset kymmenen päivää oon ollut kipeänä (daaamn integration weekend ja aamukasiin juhlitut yöt...) mutta tunnetusti nuhakuume ei mua hirveästi pidättele. Lähinnä vain toivon, että se väistyisi, ja pääsisin tekemään vieläkin enemmän ja paremmin voimin.

Oon tutustunut ihan uskomattomiin ihmisiin, viettänyt iltoja nauraen vedet silmissä huonoille vitseille, keskustellut syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, saanut ystäviä. 

Pelkän partypartyn lisäksi oon myös esim. (vihdoinkin) saanut tehtyä itselleni lukujärjestyksen, aloittanut portugalin opiskelut, sekä tästä innostuneena saanut aikaan erittäin nolosti päättyneitä keskusteluyrityksiä brassivaihtareiden kanssa. Oon käynyt surffaamassa, juonut lukemattomia 50-sentin espressoja ja viettänyt sairastupaa porukalla pannukakkuja paistaen. Ja käynyt paikallisissa yliopistojuhlissa katsomassa mikä on tunas, seurannut jalkapallomatsia true-football-loverin kanssa (opin et siinä seurassa FC PORTOa ei sitten parane mennä pilkkaamaan) ja tanssinut tuntikausia baarien tanssilattioilla... (ja saanut siihen avustamaan myös useita innokkaita opettajia. Täällä on niitä brasseja paljon.)

Tähän mennessä en voi väittää muuta kuin nauttineeni. Vihamielinen sota muurahaisia vastaan ei ole vielä päättynyt, mutta asunnonkin vikapuolet alkaa painaa niin vähän vaakakupissa, ettei mun hymyä hyydytä juuri mikään. 

Hitto, täällä on kivaa.