Olen miettynyt viime aikoina ihan hirveästi tulevaa.
Oon selannut yliopistojen nettisivuja, katsonut hakutilastoja, etsinyt harjoitteluohjelmia Suomesta ja ulkomailta
Olen kirjoittanut kymmeniä hakemuksia, kirjoittanut niitä huolella ja lähettänyt huolettomasti
Tämä kaikki ei ole mulle uutta, mutta mut itseni tuntien totaalista ajan hukkaa.
Mulla ei ole pienintäkään hajua missä mä olen vuoden tai kahden tai viiden päästä
Juuri eilen olin ihan kipinöissäni ajatuksesta hakea tämän tutkinnon jälkeen suorittamaan maisteria kauppakorkeaan. Vielä viikko sitten olin varma että haen jo tänä keväänä kandia hallintotieteisiin. Ja kaksi sitten halusin lähteä Brasiliaan harjoitteluun.
Kun mä en tiedä. Tuntuu ihan turhalta käyttää niin paljon aikaa ja energiaa suunnitteluun, kun kuitenkin mun mieli ja toiveet muuttuu päivittäin. Mutta just siksi se on myös niin antoisaa. Mun mieli palaa yhtä lailla politiikaan kuin lääketieteisiinkin, mä voisin yhtä hyvin opiskella graafista sunnittelua kuin vaikka kulttuurituottajaksi tai kätilöksi. Mehiläistarhuri, miks ei? Kuka tietää? Ja miten tietäisin minäkään, jos en ota asioista selvää ja kartuta kaikkia mahdollisuuksia?
Oon jo oppinut itseni aika hyvin. Mun sydämeen ei tule ikinä sellaista rauhaa, että tuntisin jonkun asian suhteen ehdotonta tyyneyttä ja varmuutta. Mun päätökset ei synny harkitsemalla, tuun vain sitä ahdistuneemmaksi ja turhautuneemmaksi mitä enemmän käytän niihin aikaa ja suunnitelmallisuutta.
Mä olen lähtenyt tekemään vapaaehtoistyötä Kreikkaan parin päivän varoitusajalla ja hakenut Helsinkiin opiskelemaan liiketaloutta hetken mielijohteesta (edelleen täysi mysteeri mitä mä silloin ajattelin...). Olen ollut Portugalissa vaihto-opiskelijana opintosuunnitelmaani nähden TÄYSIN väärään aikaan, ihan vain koska sain siitä idean yhtenä yönä hakuajan aikana. Ja seurustelen jo kolmatta vuotta P:n kanssa koska halusin antaa mahdollisuuden suhteelle, joka kaikkien tosiasioiden ja tilanteen huomioon ottaen olisi todellakin voinut jäädä syntymättä. Tässä jos missä oli kohtalo kiinni siitä että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Mikään näistä päätöksistä ei ole ollut kaikista näkökulmista katsottuna kovin fiksu. Joistakin oon saanut kärsiä epätoivon hetkiä ja epäillä omaa päätöksentekokykyäni. Mut silti ne ja kaikki muutkin äkkiratkaisuni on tehneet musta just mut. Tavallaan tykkäänkin omasta kyvystäni tehdä nopeita ratkaisuja ja antaa oman haluni viedä. Ainakin tiedän tehneeni ne aivan täydellä sydämellä ja miettimättä liikaa kaiken järkevyyttä. Ja koska mä tiedän että tämä olen minä ja näin minä toimin, tulen aika todennäköisesti tekemään just näin myös tulevaisuudessa. Eikä siihen pitäisi minkään hakutilaston vaikuttaa.
Siispä note to self: jätä jo ne sivustot rauhaan. Sä tiedät kun on aika.
(ja ps en kestä miten loistava Sia on. Ah niin jälleen kylmiä väreitä nostattava kappale)
