... Käytiin Pedron kanssa yhdessä ekaa kertaa Euroopan ulkopuolella, kun tehtiin reppureissu Thaimaaseen.
... Pääsin mukaan koulun supermielenkiintoiseen kansainvälistymisprojektiin, ja tehtiin viikon ekskursio Portugaliin.
... Oon viettänyt enemmän (laatu)aikaa perheen, siskojen ja kavereiden kanssa.
... Ylitin jossain määrin omat haaveenikin, ja sain kaikki loputkin kurssini koulusta suoritettua. Jäljelle jäi vain oppari ja harkat. Jotka nekin on järjestyneet hienosti, sillä...
... sain todella mielenkiintoisen harjoittelupaikan Suomen Koripalloliitolta, ja koko kesän täyteen viestintäprokkiksia siihen liittyen.
... ja kuinka ollakaan, sain myöntävän vastauksen myös toisesta harjoittelupaikasta, ja tällä hetkellä näyttääkin, että pitäisi taas etsiä alivuokralaista tähän omaan helsinkikotiini. Quanto a isso, tenho que começar a praticar meu português novamente... Lissabon ja Suomen Suurlähetystö kutsuvat syyskuussa ;-)
Oikeasti mä klikkasin itseni tänne blogiin pitkästä aikaa, koska halusin kirjoittaa enemmänkin tästä Koripalloliiton harjoittelusta. Olin toukokuun oman alan hommissa (viestintää, tiedottamista, sosiaalista mediaa, valokuvausta...), ja nautin siitä enemmän kuin ehkä olisi suotavaakaan. Aloitinkin jo muutamalla lauseella. "Ihan sikakivaa!" "vitsit, että nautin", "ah kesäinen Suomi on kaunis!", "kirrrrrrrjoittaminen <3"
Mutta
kello on vähän yli seitsemän aamulla. Pedro tuhisee puolen metrin päässä täydessä sikeässä unessa, ja ulkona alkoi ripotella vettä. Mulla on niin hyvä olla, ettei sille löydy just nyt edes sanoja. Ehkä myöhemmin? Ehkä huomenna? Mutta ehkei edes tarvi. Jos mä nyt vaan suljen läppärin kannen ja painun itsekin takas sänkyyn koisimaan muutamaksi tunniksi. Ei onnea kai tarvi sanallistaa, pääasia, että se on siellä.
No comments:
Post a Comment