"Hey Essi, how's it going, still sick?" ja "Daaaaamn, are u really sick again? Or just never got rid of the previous one?"
Parasta oli, kun eräs tyyppi tokaisi hetken mietittyään, että edes kolmen viikon tuntemisen jälkeen se ei tiedä miltä mä normaalisti kuulostan.
Mä en ole ikinä ollut hyvä sairastamaan. Oon niitä tyyppejä, jotka ei kestä sitä olotilaa, kun ei pysty tekemään mitään. Mieli tekisi mukaan kaikkeen mahdolliseen, enkä pysty sanomaan ei ehdotuksille. Lisäksi mua ahdistaa, jos en oo produktiivinen ja saa jotain aikaan. Ja, niin... ehkä noista lauseista jo löytyi se selitys, miksi tääkin lenssu on kestänyt yli kolme viikkoa. Pitäisi osata hiljentää, jotta voi mennä lujempaa.
Tän päivän mä oon pysynyt tiukasti sängyn pohjalla. Ainoa aktiviteetti oli, kun nousin ylös keittämään itelleni kattilallisen tomaattikeittoa (johon ujutin ihan hitosti valkosipulia ja chiliä) ja valmistin litroittain sitruuna-inkivääriteetä. Jos näillä mausteilla ei lähde bakteerit kuuseen, nii ei sit millään!
Jos tästä mitään positiivista haluaa löytää, niin ainakin on ollut aikaa treenata kielitaitoa. Portugalinkielisen matkailulehden lisäksi löysin nimittäin hyvän joukon brasilialaisia youtube-tilejä. Slangisanavaraston kartuttaminen ei oo ikinä huono juttu. A galera, fala sério, eu posso falar português, né?! (People, for real, i can speak portuguese, right?)
Toivottavasti tää täydellinen lusmupäivä kantais hedelmää ja olisin huomenna vähän vähemmän tukkoisella olotilalla liikenteessä. Aamu kuudelta olisi nimittäin jo tarkoitus olla skarppina menossa, sillä meidän ihana erasmusperhe ottaa bussinnokan kohti Lissabonia <3_<3
Tiedän kyl, että mulle siellä ei tule olemaan mitään uutta nähtävää (varsinkin kun aikatauluun on tungettu lähinnä pakollisia turistinähtävyyksiä), mutta oon aivan varma, että tällä kokoonpanolla viikonlopusta ei voi tulla kuin legendaarinen. Sormet siis ristissä, että huomenna ei tarvi köhiä ja niistellä samassa mittakaavaassa kuin tänään. Ja no, vaikka pitäisikin, niin hauskaa mulla on silti aina ^-^
No comments:
Post a Comment