Mulle granaattiomena on yhtä kuin täydellisyys.
En varmaan koskaan lakkaa yllättymästä, kuinka nuo uskomattoman syvän verenpunaiset siemenet, ihan kuin pienet rubiinit, muodostaa kulhoon eroteltuina täydellisen jalokivimeren. Joka ikinen kerta tulee kylmät väreet, kun leikkaan hedelmän halki.
Näitä mä aion nauttia niin paljon kuin ikinä pystyn. Suomi, muuta etelämmäksi. En tykkää susta noilla leveyspiireillä.
No comments:
Post a Comment